Älä enää pänttää saksan adjektiivipäätteitä ulkoa! Yksi tarina auttaa sinut ymmärtämään ne perinpohjaisesti
Mikä saksassa saa sinut eniten raapimaan päätäsi?
Jos vastauksesi on "adjektiivipäätteet", onneksi olkoon, et todellakaan ole yksin. Ne painajaismaiset päätteet, jotka muuttuvat substantiivin suvun, luvun ja sijamuodon mukaan, ovat todellinen kynnys ja saavat monet vasta-alkajat luovuttamaan.
Olemme kaikki kokeneet sen: olemme tuijottaneet monimutkaista sijamuototaulukkoa, raapineet hiuksiamme ja yrittäneet opetella ulkoa, vain huomataksemme, että ensimmäinen lauseemme onkin väärin.
Mutta entä jos kertoisin sinulle, että saksan adjektiivien taivutusta ei itse asiassa tarvitse ollenkaan opetella ulkoa? Sen takana on erittäin älykäs, jopa elegantti "työelämän sääntöjoukko".
Tänään selvitämme tämän logiikan sinulle perusteellisesti yksinkertaisen tarinan avulla.
Työntekijä, joka lukee pomon ilmeitä
Kuvittele, että jokainen saksan substantiivilauseke on selkeästi jaettu pieni tiimi.
- Artikkeli (der, ein...) = Pomo
- Adjektiivi (gut, schön...) = Työntekijä
- Substantiivi (Mann, Buch...) = Projekti
Tässä tiimissä työntekijän (adjektiivin) ydintehtävä on vain yksi: täydentää puutteita.
Pomon (artikkelin) päätehtävä on selventää projektin (substantiivin) tärkeimmät tiedot – eli sen "sukupuoli" (maskuliini/neutri/feminiini) ja "sijamuoto" (tehtävä lauseessa).
Työntekijä (adjektiivi) on puolestaan hyvin "fiksu"; hän tarkistaa ensin, missä määrin pomo on hoitanut työnsä, ja päättää sitten, mitä hänen itsensä tarvitsee tehdä.
Kun tämä lähtökohta on ymmärretty, katsotaanpa kolmea yleistä "työelämän tilannetta".
Tilanne yksi: Pomo on superkyvykäs (heikko deklinaatio)
Kun tiimissä on määräinen artikkeli, kuten der, die, das, se on kuin superkyvykäs ja selkeästi ohjeistava pomo olisi paikalla.
Esimerkiksi:
- der Mann: Pomo kertoo selkeästi, että projekti on "maskuliini, nominatiivi".
- die Frau: Pomo kertoo selkeästi, että projekti on "feminiini, nominatiivi".
- das Buch: Pomo kertoo selkeästi, että projekti on "neutri, nominatiivi".
Pomo on antanut kaikki keskeiset tiedot selkeästi, joten mitä työntekijän (adjektiivin) tarvitsee tehdä?
Ei mitään, hän voi vaikka vetelehtiä!
Hänen tarvitsee vain symbolisesti lisätä perään -e tai -en osoittaakseen "luettu ja vastaanotettu", ja työ on valmis.
Der gut_e_ Mann liest. (Se hyvä mies lukee.)
Ich sehe den gut_en_ Mann. (Minä näen sen hyvän miehen.)
Perussääntö: Pomo on vahva, minä olen heikko. Kun pomo antaa kaikki tiedot täydellisesti, työntekijä käyttää yksinkertaisimpia päätteitä. Tätä kutsutaan "heikoksi deklinaatioksi". Eikö olekin helppoa?
Tilanne kaksi: Pomo ei ole paikalla tänään (vahva deklinaatio)
Joskus tiimissä ei ole pomoa (artikkelia) lainkaan. Esimerkiksi, kun puhutaan yleisistä asioista:
Guter Wein ist teuer. (Hyvä viini on kallista.)
Ich trinke kaltes Wasser. (Juon kylmää vettä.)
Pomo on poissa, eikä kukaan anna projektin "sukupuoli"- tai "sijamuoto"-tietoja, mitä nyt?
Tässä tilanteessa työntekijän (adjektiivin) on astuttava esiin ja kannettava kaikki vastuu! Hänen on paitsi kuvattava projektia, myös selkeästi näytettävä kaikki ne keskeiset tiedot (suku ja sijamuoto), joita pomo ei antanut.
Siksi huomaat, että tässä "pomon poissaolon" tilanteessa työntekijän (adjektiivin) pääte näyttää melkein täsmälleen samalta kuin se "superkyvykäs pomo" (määräinen artikkeli)!
- der → guter Wein (maskuliini, nominatiivi)
- das → kaltes Wasser (neutri, akkusatiivi)
- dem → mit gutem Wein (maskuliini, datiivi)
Perussääntö: Kun pomo on poissa, minä olen pomo. Ilman artikkelia adjektiivin on käytettävä vahvinta päätemuotoa ja täydennettävä kaikki tiedot. Tätä kutsutaan "vahvaksi deklinaatioksi".
Tilanne kolme: Pomo on epäselvä (seka-deklinaatio)
Tässä tulee mielenkiintoisin tilanne. Kun tiimissä on epämääräinen artikkeli, kuten ein, eine, se on kuin pomo, joka puhuu puoliksi ja on hieman epäselvä.
Esimerkiksi pomo sanoo:
Ein Mann... (Eräs mies...)
Ein Buch... (Eräs kirja...)
Ongelma syntyy: Pelkän ein-sanan perusteella et voi olla 100-prosenttisen varma, onko se maskuliini, nominatiivi (der Mann) vai neutri, nominatiivi/akkusatiivi (das Buch). Tiedot ovat epätäydellisiä!
Tässä vaiheessa "fiksun" työntekijän (adjektiivin) on astuttava esiin "pelastamaan tilanne".
Hän täydentää tiedot tarkasti siinä kohdassa, jossa pomon tiedot ovat epäselvät.
Ein gut_er_ Mann... (Pomon ein on epäselvä, työntekijä täydentää maskuliinin tiedon -er-päätteellä)
Ein gut_es_ Buch... (Pomon ein on epäselvä, työntekijä täydentää neutrin tiedon -es-päätteellä)
Mutta muissa tilanteissa, joissa tiedot ovat selkeät, esimerkiksi datiivissa einem Mann, pomo on jo antanut riittävästi tietoa -em-päätteellä, ja työntekijä voi taas jatkaa "lorvailuaan":
mit einem gut_en_ Mann... (Pomon einem on erittäin selkeä, työntekijälle riittää vain yksinkertainen -en)
Perussääntö: Mitä pomo ei saa selvitettyä, minä täydennän. Tämä on "seka-deklinaation" ydin – puuttuvat tiedot täydennetään vain tarvittaessa, eli epämääräisen artikkelin jättämät aukot.