Et "uskalla" puhua vierasta kieltä – sinulla on vain "Michelin-kokin syndrooma"

Onko sinulla ollut tällainen kokemus?

Olet opetellut ulkoa valtavasti sanoja, kielioppisäännöt ovat sinulla täydellisesti hallussa, mutta kun oikeasti ulkomaalainen seisoo edessäsi, mielessäsi pyörii vaikka mitä, mutta suusi on kuin liimattu kiinni, eikä sanaakaan pääse ulos.

Syytämme tätä usein "ujoudesta" tai "lahjattomuudesta". Mutta totuus on, että saatat vain sairastaa hyvin yleistä "tautia" – kutsun sitä "Michelin-kokin syndroomaksi".

Vieraiden kielten oppiminen on kuin uuden ruokalajin opettelemista

Kuvittele, että olet opettelemassa ruoanlaittoa ensimmäistä kertaa. Tavoitteenasi on saada aikaan syötävä tomaatti-munakas. Miten toimisit? Todennäköisesti sähläisit, suolaa ehkä liikaa, kypsennys ehkä pielessä, ja valmis annos ei ehkä näytä kauniilta, mutta se on kuitenkin ruokaa, syötävää, ja sen avulla opit tekemään paremmin seuraavalla kerralla.

Mutta jos jo alusta asti tavoitteesi ei olekaan "tehdä annos ruokaa", vaan "tehdä täydellinen, Michelin-tähden arvoinen tomaatti-munakas"?

Jäisit miettimään reseptiä uudestaan ja uudestaan ennen aloittamista, pähkäilisit kuinka suuriksi tomaatit pitäisi pilkkoa, ja kuinka kauan munia pitäisi vatkata. Pelkäisit jopa sotkevasi keittiön, tai että mausta ei tulisi tarpeeksi vaikuttava, ja siksi viivyttelisit tulen sytyttämisessä.

Ja mitä sitten tapahtuu? Muut syövät jo itse tekemäänsä, ehkä epätäydellistä kotiruokaa, kun sinä istut täydellisten raaka-aineiden ääressä, mutta sinulla on vain tyhjä lautanen.

Tämä on suurin mielenesteemme puhuessamme vieraita kieliä.

Älä enää tavoittele "täydellistä ääntämistä", vaan "avaa suusi ja tarjoile"

Ajattelemme aina, että jokaisen sanan, jonka suustamme päästämme, on oltava kieliopillisesti oikein, äännettävä aidosti ja sanavalintojen on oltava moitteettomia. Tämä on yhtä absurdia ja epärealistista kuin vaatia ensikertalaiselta kokilta huippuruokaa ensimmäisellä kerralla.

Totuus on: Puhua takellellenkin on parempi kuin olla mykkänä.

Hieman liian suolainen annos on parempi kuin annos, jota ei ole olemassa lainkaan. Jos vastapuoli "maistaa", mitä tarkoitat, se on jo valtava voitto. Nämä pienet kielioppivirheet tai korostukset ovat kuin hieman epätasaisesti sekoittuneet suolakiteet ruoassa – ne ovat merkityksettömiä. Todelliset mestarikokit ovat kaikki aloittaneet polttamalla pohjaan lukemattomia kattiloita.

Älä pelkää "huonoja arvioita", kukaan ei arvioi sinua

Pelkäämme tulla tuomituiksi. Pelkäämme, että muut ajattelevat "hän puhuu todella huonosti", aivan kuten kokit pelkäävät asiakkaiden huonoja arvosteluja.

Mutta toisaalta: jos olet hiljaa pelosta, mitä mieltä he ovat? He saattavat pitää sinua "kylmänä", "tylsänä" tai että et halua kommunikoida.

Puhuitpa tai et, vastapuoli muodostaa sinusta aina mielikuvan. Sen sijaan, että sinuun passiivisesti leimataan "hiljainen", on parempi kommunikoida oma-aloitteisesti, vaikka prosessi olisi hieman kömpelöäkin. Ystävä, joka tarjoaa sinulle käsin tehdyn, vaikka hieman virheellisenkin annoksen, on aina suositumpi kuin henkilö, joka vain puhelee täydellisistä resepteistä vieressä.

Miten parantaa "Michelin-kokin syndroomasi"?

Vastaus on yksinkertainen: Älä pidä itseäsi mestarikokina, vaan onnellisena "kotikokkina". Tavoitteenasi ei ole hämmästyttää maailmaa, vaan nauttia ruoanlaitosta (viestinnästä) ja jakaa tuotoksesi muiden kanssa.

Syleile sotkuista keittiötä. Hyväksy se tosiasia, että kieltenoppimisen keittiösi on varmasti sotkuinen. Virheiden tekeminen ei ole epäonnistumista, vaan todiste siitä, että opit. Tänään käytät väärää sanaa, huomenna sekoitat aikamuodon – nämä ovat kaikki "makuja kokeilemista", joka auttaa sinua onnistumaan paremmin seuraavalla kerralla.
Aloita "arkiruoista". Älä heti haasta sellaisia monimutkaisia annoksia kuten "Buddha hyppää seinän yli" (esimerkiksi filosofiasta väittely). Aloita yksinkertaisimmasta "tomaatti-munakkaasta" (esimerkiksi tervehtiminen, sään kysyminen). Itseluottamuksen luominen on paljon tärkeämpää kuin vaikeiden taitojen esittely.
Etsi turvallinen "koemaistelija" tai "harjoittelukumppani". Tärkein askel on löytää ympäristö, jossa voit huoletta "harjoitella kokkaamista" ilman, että sinua pilkataan. Tässä virheitä kannustetaan ja yrittämistä kehutaan.

Aiemmin tämä saattoi olla vaikeaa. Mutta nyt teknologia on antanut meille erinomaisen "harjoituskeittiön". Esimerkiksi Intent -tyyppinen työkalu on kuin chat-sovellus, jossa on sisäänrakennettu älykäs käännös. Voit keskustella ihmisten kanssa ympäri maailmaa, ja kun juut kiinni tai ei löydy sopivaa sanaa, sen tekoälykäännös on kuin ystävällinen apukokki, joka ojentaa sinulle heti sopivimmat "mausteet".

Tämä muutti pelin täysin. Se muutti menneisyyden korkeapaineisen "lavashow'n" rennoksi ja hauskaksi keittiöeksperimentiksi. Voit kokeilla rohkeasti täällä, kunnes olet täynnä itseluottamusta ja valmis "näyttämään taitosi" todellisille ystäville.

Joten, älä enää murehdi sitä tavoittamatonta "Michelin-illallista".

Astu kielikeittiöösi ja sytytä liesi rohkeasti. Muista, että kielen tarkoitus ei ole täydellinen esitys, vaan lämmin yhteys. Ne herkullisimmat keskustelut, aivan kuten herkullisimmat ruokalajit, ovat usein hieman epätäydellisiä, mutta täynnä sydäntä.