Miksi ulkoa opettelemasi sanat unohtuvat jatkuvasti? Koska tapasi oppia kieliä on ollut väärä alusta alkaen

Oletko koskaan kokenut tätä?

Vietit useita iltoja ja vihdoin opettelit ulkoa pitkän sanalistan. Mutta muutaman päivän kuluttua ne katosivat mielestäsi kuin eivät olisi koskaan olleetkaan, jäljettömiin. Kirjauduit sovelluksiin, opiskelit ahkerasti kirjoista, mutta kielten oppiminen tuntui kuin kaataisi vettä vuotavaan ämpäriin – työlästä ja vähäisellä tuloksella.

Miksi näin tapahtuu? Ovatko aivomme "ruostuneet" nyt, kun olemme aikuisia?

Ei kumpikaan. Ongelma on siinä, että olemme jatkuvasti oppineet väärällä tavalla.

Älä enää "lue" keittokirjaa, vaan tee ruokaa itse kerran.

Kuvittele, että haluaisit oppia tekemään punaisella kastikkeella haudutettua porsaanlihaa. Jäisitkö vain pitämään keittokirjaa ja toistuvasti ulkoa opettelemaan termejä kuten "paloittele, esikeitä, karamellisoi, hauduta hitaasti", vai menisitkö keittiöön ja kokeilisit sitä itse?

Vastaus on ilmeinen. Vasta kun itse leikkaat lihaa, tunnet öljyn lämpötilan ja haistat soijakastikkeen aromin, kehosi ja aivosi todella "oppivat" kuinka tämä ruoka valmistetaan. Seuraavalla kerralla et ehkä edes tarvitse keittokirjaa.

Sama pätee kielten oppimiseen.

Ajattelemme aina, että kielten oppiminen tarkoittaa "sanojen ulkoa opettelua" ja "kieliopin muistamista", ikään kuin lukisimme keittokirjaa, jonka ohjeita emme koskaan toteuta. Mutta kielen ydin ei ole tieto, vaan taito, taito joka vaatii täydellistä osallistumista.

Siksi lapset oppivat kieliä niin nopeasti. He eivät "opiskele", vaan "leikkivät". Kun äiti sanoo "halihali", he ojentavat kätensä; kun isä sanoo "ei saa", he vetävät pienet kätensä takaisin. Jokainen sana on tiiviisti sidoksissa tiettyyn tekoon ja todelliseen tunteeseen.

He "tekevät ruokaa" kehollaan, eivätkä "lue keittokirjaa" silmillään.

Aivosi suosivat "toiminnallista" muistia.

Tiede kertoo meille, että aivomme eivät ole "tiedostoarkisto" sanojen säilyttämistä varten, vaan verkosto, joka koostuu lukemattomista hermosoluista.

Kun luet vain sanan "jump" mielessäsi, aivoissa on vain heikko signaali. Mutta kun luet "jump" ja samalla todella hyppäät, tilanne on täysin erilainen. Näkö-, kuulo- ja motoriset aivokuoresi aktivoituvat samanaikaisesti, ja ne kudovat yhdessä vahvemman ja vakaamman muistiverkoston.

Tämä toiminta on kuin päällystäisi "moottoritien" muistin poluille, jolloin tieto kulkee nopeammin ja sitä on vaikeampi unohtaa.

Siksi monien vuosien jälkeen saatat unohtaa jonkin runon säkeen, mutta et koskaan unohda, kuinka pyöräillään. Koska pyöräily on kehon muistia, se on kaiverrettu lihaksiisi ja hermoihisi.

Miten oppia kieliä "ruoanlaiton" tavoin?

Hyvä uutinen on, että jokaisen meidän aivoissa on säilynyt tämä voimakas oppimiskyky. Nyt sinun tarvitsee vain herättää se uudelleen.

Unohda kuivat sanalistat ja kokeile näitä menetelmiä:

1. "Näyttele" sanat ulos: Kun opit "avaa ovi" (open the door), tee todella avaamisen ele; kun opit "juo vettä" (drink water), nappaa kuppi ja juo. Tee huoneestasi interaktiivinen näyttämö.
2. Pelaa "käsky-peliä": Etsi ystävä ja pelatkaa "Simon sanoo" -peliä opiskelemallasi kielellä. Esimerkiksi, "Simon sanoo, kosketa nenääsi". Tämä ei ole vain hauskaa, vaan se auttaa sinua myös reagoimaan nopeasti tiedostamattomasti.
3. Kerro tarinoita keholla: Kun opiskelet uutta tarinaa tai dialogia, yritä esittää se liioitellulla kehonkielellä. Huomaat, että tarinan juoni ja sanat jäävät poikkeuksellisen hyvin mieleen.

Ydin on yksinkertainen: Ota kehosi mukaan.

Kun muutat kielen "henkisestä työstä" "kokovartaloharjoitukseksi", huomaat, ettei se ole enää taakka, vaan ilo. Muistaminen ei vaadi enää tietoista ponnistelua, vaan tapahtuu luonnollisesti.

Totta kai, kun olet kehon avulla oppinut perussanaston ja tuntemukset, seuraava askel on käyttää niitä todellisissa keskusteluissa. Mutta mitä jos lähellä ei ole kielikaveria?

Silloin teknologia voi auttaa paljon. Kuten chat-sovellus Intent, johon on sisäänrakennettu tekoälyyn perustuva reaaliaikainen käännös, mikä mahdollistaa esteettömän kommunikoinnin ihmisten kanssa kaikkialla maailmassa. Voit rohkeasti ilmaista itseäsi juuri oppimillasi sanoilla ja eleillä, ja vaikka sanoisit väärin, toinen osapuoli ymmärtää sinua käännöksen avulla, ja näet heti autenttisimman sanamuodon. Se muuttaa kieliharjoittelun jännittävästä "kokeesta" rennoksi ja hauskaksi todelliseksi keskusteluksi.

Joten, älä enää valita huonosta muististasi. Sinulla ei ole huono muisti, käytät vain väärää menetelmää.

Tästä päivästä lähtien, älä enää ole kielen "ruokakriitikko", joka vain katsoo eikä tee. Astu "keittiöön" ja "valmista" uutta kieltäsi itse. Tulet yllättymään, kuinka hyvin aivosi todellisuudessa "oppivat".