Älä enää pänttää ulkoa! Kieli ei ole museo, vaan virtaava joki
Oletko sinäkin kokenut joskus tämän tunteen?
Vaikka olet opiskellut englantia vuosikausia ja päntännyt lukemattomia sanoja ja kielioppisääntöjä, huomasit, että kun rupesit keskustelemaan ulkomaalaisten kanssa tai seurasit uusimpia amerikkalaisia TV-sarjoja, olit aina puoli askelta jäljessä. Eilen oppimasi sana sai tänään uuden merkityksen; oppikirjojen standardikäyttö oli korvattu internetissä kaikenlaisilla slangeilla ja lyhenteillä.
Tämä turhautuminen on kuin olisit opetellut vanhaa karttaa ulkoa hikipäässä, mutta huomasitkin, että jalkojesi alla oleva kaupunki oli jo täynnä pilvenpiirtäjiä ja kadut oli uudelleenreititetty.
Missä vika siis on?
Ongelma ei ole sinussa, vaan tavassamme käsittää kieli. Meille on aina opetettu, että kieli on museoitu näyte, sarja kirjoihin kirjoitettuja, ikuisesti muuttumattomia sääntöjä. Me tutkimme sen "fossiileja" varovaisesti kuin arkeologit.
Mutta totuus on: Kieli ei ole lainkaan staattinen museo, vaan alati virtaava, elävä joki.
Kuvittele tämä joki.
Sen alkulähde on tuhansien vuosien takainen muinainen kieli. Jokivesi lähtee lähteeltään ja virtaa eteenpäin. Se huuhtelee esiin uusia uomia, aivan kuten kielioppi kehittyy hiljalleen; se imee mukaansa hiekan, mudan ja kivet matkan varrelta, aivan kuten kieli imee vaikutteita maailman kulttuureista, tuottaen uusia sanoja ja slangeja; se jakautuu lukemattomiksi sivuvirroiksi, muodostaen erilaisia aksentteja ja murteita; joskus jotkin sivuvirrat kuivuvat, aivan kuten latinan kieli, muuttuen "kuolleiksi" kieliksi, jättäen jälkeensä vain joenuoman merkit.
Jokainen tänään lausumamme lause, jokainen käyttämämme sana, on tämän suuren joen uusin ja elävin aalto.
Joten, kun kuulet uuden verkkoslangisanan tai ilmaisutavan, jota et ole aiemmin nähnyt, et ole kohdannut "virhettä", vaan olet omin silmin todistanut, kuinka tämä joki virtaa voimakkaasti edessäsi. Senhän pitäisi olla jännittävää!
Miten meidän siis pitäisi navigoida tässä joessa, eikä aallot pyörryttäisi meitä?
Vastaus on: Älä yritä opetella koko joenpohjan karttaa ulkoa, vaan opi uimaan ja tuntemaan veden virtaussuunta.
Unohda pakkomielle "täydellisyydestä" ja "standardeista". Kielen ensisijainen tarkoitus on kommunikaatio, yhteys, ei koe. Sen sijaan, että tutkisit veden kemiallista koostumusta rannalla, hyppää suoraan veteen ja tunne sen lämpötila ja virtaus.
Katso, kuuntele ja puhu enemmän. Mene katsomaan uusimpia elokuvia, kuuntele tämän hetken suosittuja kappaleita, ja mikä tärkeintä, keskustele todellisten ihmisten kanssa. Koe, miten kieltä käytetään todellisissa tilanteissa, ja huomaat sen olevan miljoona kertaa elävämpää ja mielenkiintoisempaa kuin oppikirjoissa.
Toki, mistä löydämme "uintikavereita"? Erityisesti kun he ovat kaukana, maailman toisella puolella?
Tässä kohtaa teknologia voi olla tehokkain airo käsissämme. Työkalut, kuten Intent, on luotu juuri tähän tarkoitukseen. Se on tekoälykäännöksen sisältävä chat-sovellus, joka antaa sinun hypätä suoraan todellisten keskustelujen "jokeen" ja kommunikoida ihmisten kanssa mistä päin maailmaa tahansa. Et enää opiskele yksittäisiä sanoja, vaan koet kielen elävää elinvoimaa tässä ja nyt.
Joten, ystävä, älä enää ole kielen "arkeologi".
Ryhdy kielen "surffaajaksi", ratsasta muutoksen aalloilla. Seuraavan kerran, kun kuulet uuden sanan tai uuden ilmaisutavan, älä enää lannistu. Ole sen sijaan innoissasi, sillä seisot aallonharjalla ja todistat omin silmin, kuinka tämä suuri kielen joki virtaa voimakkaasti eteenpäin.