Et “opiskele” vierasta kieltä, vaan avaat uuden maailman

Oletko koskaan kokenut tätä tunnetta?

Olet käyttänyt valtavasti aikaa sanojen ulkoa opettelemiseen, kieliopin pänttäämiseen ja ladannut puhelimeesi useita opiskelusovelluksia. Mutta kun todellinen tilaisuus koittaa, suusi ei aukea. Olet opiskellut englantia, japania, koreaa… ties kuinka kauan, ja lopputulos tuntuu vain loputtomalta pakkotyöltä, joka ei koskaan lopu.

Missä vika on?

Ehkä ajattelimme väärin alusta alkaen. Kielen oppiminen ei ole tentti, vaan seikkailu.

Kuvittele, että kielen oppiminen on kuin vieraan kaupungin tutkimista, jossa et ole koskaan käynyt.

Sanastokirjasi ja kielioppimuistiinpanosi ovat kartta. Se on hyödyllinen ja kertoo, missä pääkadut ja kuuluisat maamerkit sijaitsevat. Mutta jos vain tuijotat karttaa, et koskaan tunne kaupungin sykettä.

Mitä todellinen kaupunki sitten on? Se on se kahvila kulman takana, josta leijuu tuoksu, kujilta kantautuva musiikki, paikallisten kasvojen ainutlaatuinen hymy, heidän yhteiset vitsinsä ja sisäpiirin juttunsa keskustellessaan. Nämä ovat kaupungin sielu.

Monet meistä opiskelevat vieraita kieliä kuin pitäen kädessään karttaa, mutta eivät koskaan uskalla astua sisään kaupunkiin. Pelkäämme eksyä (sanoa väärin), pelkäämme joutua naurunalaiseksi (virheellinen ääntäminen), joten mieluummin jäämme hotelliin (mukavuusalueellemme) ja tutkimme karttaa yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes olemme opetelleet sen ulkoa läpikotaisin.

Mitä siitä seuraa? Meistä tulee ”kartta-asiantuntijoita”, mutta emme ”matkaajia”.

Todelliset kielimestarit ovat rohkeita tutkimusmatkailijoita.

He tietävät, että kartta on vain työkalu, ja todellinen aarre on piilotettu niihin merkitsemättömiin pikkukujiin. He ovat valmiita laskemaan kartan sivuun ja lähtemään uteliaisuuden johdattamana tutkimaan.

• He eivät vain opettele sanaa ”omena” ulkoa, vaan menevät paikallisille toreille ja maistavat, miltä omenat siellä todella maistuvat.
• He eivät vain opi sanoja ”hei” ja ”kiitos”, vaan he puhuvat rohkeasti ihmisille, vaikka aluksi voisivatkin vain viittoa käsillään.
• He eivät vain tarkastele kielioppisääntöjä, vaan he katsovat sen maan elokuvia, kuuntelevat heidän musiikkiaan ja tuntevat heidän ilonsa ja surunsa.

Virheitä? Totta kai niitä tulee. Eksyminen? Se on arkipäivää. Mutta jokainen virhe, jokainen eksyminen, on ainutlaatuinen löytö. Saatat eksyä kysyessäsi tietä ja löytääkin upean kirjakaupan; saatat käyttää väärää sanaa ja saada vastineeksi hyväntahtoisen naurun, joka lähensi teitä toisiinne heti.

Tässä on kielen oppimisen todellinen ilo – ei täydellisyyden tavoittelua, vaan yhteyden luomista.

Joten älä enää pidä vieraan kielen opiskelua tehtävänä, joka on pakko valloittaa. Ajattele sitä seikkailuna, jonka voit aloittaa milloin tahansa.

Lopeta pakkomielle ”minun täytyy opiskella tämä kirja loppuun ennen kuin voin puhua”. Se, mitä todella tarvitset, on rohkeus lähteä heti matkaan.

Toki yksin seikkailu voi tuntua hieman yksinäiseltä ja pelottavalta. Mitä jos olisi olemassa maaginen opas, joka rakentaisi sillan sinun ja paikallisten välille, antaen sinun kommunikoida rohkeasti heti ensimmäisestä päivästä lähtien?

Nykyään, työkalut kuten Intent täyttävät juuri tämän roolin. Se on kuin reaaliaikainen kääntäjä taskussasi, joka antaa sinun keskustella ihmisten kanssa ympäri maailmaa ja samalla unohtaa kielioppihuolesi, keskittyen sen sijaan ymmärtämään toisen ajatuksia ja tunteita. Se ei ole huijaamista, vaan ”ensimmäinen matkalippusi” seikkailuun, joka auttaa sinua ottamaan sen vaikeimman ensimmäisen askeleen.

Älä anna kielen olla enää muuri, vaan anna sen olla ovi.

Tästä päivästä lähtien, muuta ajattelutapaasi. Tavoitteenasi ei ole opetella sanakirjaa ulkoa, vaan tutustua mielenkiintoiseen ihmiseen, ymmärtää elokuva ilman tekstitystä, kuunnella kappale, joka liikuttaa sinua.

Kielimatkasi ei ole valloitettava vuori, vaan kaupunki, joka odottaa sinua tutkittavaksi.

Oletko valmis aloittamaan seikkailusi?